Muiden suhtautuminen

Avoimuus omista "ongelmista" helpottaa oloa.

Sen olen kokenut, että kannattaa olla mahdollisimman avoin omista pulmistaan muille ihmisille. Omalla kohdallani paniikin iskiessä helpottaa todella paljon, kun avaan suuni ja sanon ääneen että nyt hieman ahdistaa. Alun alkaen kun ongelmani liittyi pitkälti syömiseen muiden kanssa, saatoin ennen ruokailua sanoa että hitto kun jännittää tämä ruokailu. Olo helpottuu huomattavasti kun ei tarvitse salailla tuntemuksiaan ja jäädä omien ajatustensa vangiksi,
Ollessani opiskelemassa lähihoitajaksi, koulussa ruokailu alkoi olla hankalaa. Suuri ruokasali täynnä ihmisiä ja pitkät pöydät, jossa saattoi joutua istumaan tuntemattomienkin kanssa. Tällöin päätin rohkaistua ja kertoa parille opiskelutoverilleni ongelmastani. Se helpotuksen määrä, kun molemmat ottivan asian hyvinkin rennosti ja kertoivat joko omista tai kavereidensa samankaltaisista pulmista. Ruokailuni alkoi taas sujua ja jos joskus tuntui kinkkiseltä, sanoin vain ääneen kavereille että tuntuupa taas hankalalta tämä syöminen. Ongelma hälveni aina.

Tekemäni lohipasta.

Nykyisin enää vain harvoin koen vaikeuksia syödä "ihmisten ilmoilla". Nautin ruoasta ja ravintoloissa syömisestä. Tätäkin asiaa pohtiessani hieman enemmän, mietin että onko lääkityksestä ollut tässä suhteessa apua? Oma asenteeni on mielestäni paljon suuremmassa roolissa. Juurikin se avoimuus ja se ettei ole itselleen liian ankara, Ei pidä ajatella asiaa liian suurena ongelmana, tai ongelmana ylipäänsä. Se on pikemminkin ominaisuus. Ja se, ettei asiaa tarvitse hävetä eikä piilotella.

Kaikkiin omiin pulmiini auttaa myös rohkeus. Rohkeus kohdata pelot ja niiden aiheuttajat. Jos koen ulkona syömisen hankalaksi ja epämiellyttäväksi, ei pidä jättäytyä näistä tilanteista pois. Helppoahan se toki olisi keksiä milloin mitäkin tekosyitä miksei lähtisi ravintolaan syömään. Tai jos reissaaminen kaverien kanssa ahdistaisi ajatuksena, silloin todellakin pitää lähteä matkaan!
Kun huomaa ettei tukehtunutkaan tai oksentanut pöydälle ravintolassa muiden katsellessa, saa itselleen voimaa. Positiivisen kokemuksen huomatessaan, ettei se ollutkaan niin vaikeaa, että selviää kyllä -on suuri hyöty. Jos autoreissulla tai junamatkalla tulee huono olo, voi siitä ensin huomauttaa mahdolliselle kanssamatkustajalle. Sitten pitää muistaa ajatella järjellä, eikä antaa tunteille valtaa. Mitä sitten, jos tulee huono olo? Mitä sitten jos oksettaa? No sitten jos niin on niin menee junassa vessaan yrjölle taikka autoillessa motarilla avaa ikkunan ja heittää laatat menemään. Ja sitten se, että tuskin kumminkaan edes oksennat. Jännitystä vain, mikä menee piakkoin ohi. Kaikki hyvin. Muista hengittää rauhallisesti, keskity hengittämiseen.

Ei pidä olla liian ankara itselleen siitä, että kokee tällaisia tuntemuksia. Itsensä mollaaminen ei hyödytä. Ongelmansa kullakin!