Ylivireyttä ja unettomuutta.

Näköjään taasen on meneillään sellainen kausi, että nukkuminen on hankalaa. Iltaisin yleensä väsyttää klo 18 aikaan, mutta kun menen klo 22 sänkyyn, saankin pyöriä sinne klo 01 saakka täysin virkeänä. Muutoinkaan uni ei ole kauhean syvää, sillä heräilen herkästi koirieni yöllisiin puuhailuihin. Minun kohdalla hyvä uni olisi sitä, että mennessäni klo 22 nukkumaan, olen tunnin sisällä nukahtanut ja herään aamulla sitten kellon soittoon klo 07 aikaan. Mutta tällaista ihanaa normaalia unta ei ole ollut aikoihin.

Ajattelinkin, että tänään voisin kokeilla pitkästä aikaa Melatoniinia. Sen avulla olen suht hyvin saanut aiemmin unta, kun käytössä on ollut 6 mg annostus. Melatoniinin haittana olen huomannut melko villit ja vilkkaat unet, sekä aamuisin herääminen on hieman hankalampaa. Mutta suotakoon nuo, jos vain saisi muutaman tunnin enemmän unta.

Keväällä stressitasojeni ollessa huipussaan, sain kyllä unta, mutta heräilin useaan otteeseen kesken unien. Kuukauden verran sitkuttelin, kunnes olin niin poikki, että päätin soittaa työterveyteen. Alkuun pääsin vain hoitajan juttusille, joka määräsi minulle kaksi päivää sairauslomaa... Sehän auttaakin paljon unettomuuteen. Lopulta pääsin käymään lääkärin luona, joka määräsi minulle Mirtazapiinia 1/4 tablettia, eli pienen pieni murunen vain. Testasin sitten sitä viikonloppua vasten ja sehän toimi! En herännyt yöllä kertaakaan, mutta haittansahan siinäkin oli. Olin sitten väsynyt ilta kuuteen saakka. Mutta muutaman kerran sitä käytettyä, sain uneni sen verran korjattua, että yöheräilyt jäi pois.

Huonosti nukutut yöt ja tämä Citalopram 20 mg yhdessä tekee minut jokseenkin hajamieliseksi. En ole niin skarppi kuin tavallisesti. Kotona olen huomannut esimerkiksi, että olen mennyt jo illalla sänkyyn, kunnes ihmettelen olohuoneesta kajastavaa valoa. Nousen ylös ja huomaan, että yksi lamppu on jäänyt laittamatta pois päältä. Tai että suoristusraudan johto onkin jäänyt seinään. Tai sitten seison olohuoneessa juomalasi kädessä ja mietin, että mitähän olinkaan tekemässä. Noh, koitan ottaa nämä tällaiset hönöilyt vain huumorilla.
Töissä huomaan, että asioiden aloittaminen on välillä hankalaa, mutta kun saan ns. flow-tilan päälle niin hommat lähtee rullaamaan ihan mukavasti. Tällaista tämä nyt on, mutta olkoot. Eiköhän asioihin tule taas muutosta kunhan saan unet kuntoon ja joskus alan taas tiputtaa tuota lääkitystä alas.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja hyviä unia myös!

Thank god it's friday!

No en mie siitä ehkä jeesusta kiitä, että on perjantai, mutta kiva juttu joka tapauksessa! Viikko ollut tosi kiireinen ja nukkuminen ollut huonohkoa. Vaikka väsyttää niin sänkyyn mennessä uni ei vain tule. Minulla tuo uni vaihtelee kausittain. Muistikin on jotenkin tökkinyt, en tiedä johtuuko se lääkkeestä vai ylipäänsä kaikesta hässäkästä. Pari kertaa tällä viikolla esim. kaupassa ollessa, en muista yhtään mitä olin tullut sieltä ostamaan. Ei jaksa keskittyä pitkään.
Muutoin olo on kuitenkin ollut suhteellisen hyvä!

Todella mälsät kelit olleet jo pidemmän aikaa, vettä, räntää, kuraa ja koleaa tuulta. Saisi tulla jo lunta maahan! Ulkoilu siis jäänyt hieman vähemmälle ja sen huomaa myös olossa. On kireämpi ja jännittyneempi olo. Yleensä näin perjantain kunniaksi minulla alkaakin aina särkeä päätä, kun stressi hieman helpottaa.

Mitäs te meinaistte tehhä viikonloppuna? Itse meinaan ottaa päiväunet, siivoilla muutaman siiderin voimalla musiikin tahtiin jammaillen! Vanhaksi on vissiin tultu, kerta nautin ihan tällaisistakin perjantai-illoista. Huomenna sitten saattaisi ollakin treffit tiedossa! Jänskää!

Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa, että viime yönä kun uni ei taaskaan tullut silmään, menin ja tilasin vihdoinkin Jeffree Starin huulipunan sävyssä Unicorn blood! Olen pitkään katsellut kyseisiä punia, mutten ole koskaan raaskinut ostaa. Huulipunat on ihania! Hyvää viikonloppua kaikille!

Vastatuulta ja poutapäiviä.

En ole varmaankaan ainoa (toivottavasti), jonka mielialat tuppaa välillä heittämään melkoista kuperkeikkaa. Joskus olen saattanut googlailla itselleni sopivia diagnooseja ja todennut, ettei se ehkä ole kovin fiksua. Nähtävästi siis ihan masentuneellakin voi fiilikset aaltoilla aikalailla.

Pari viikkoa sitten minulla oli ns. "hyvä jakso". Olo oli melko tasainen ja siedettävä. Ehdinkin jo ajatella, että mites tämä elo nyt näin rauhalliseksi on käynyt. Erinäisten tapahtumien johdosta viime viikonloppuna mieliala laskikin sitten alas ja vauhdilla. Kamalimmat olotilat koen myöhään iltaisin ja öisin. Mistähän lie sekin johtuu?
Millaisiksi sitten kuvailisin noita kamalia oloja.. Noh, silloin olen ainakin negatiivisuuden ja pessimistisyyden perikuva. Syyttävät ajatukset, itsensä mollaaminen, itsesääli, katkeruus, epätoivo,  ahdistava ja pelokas olo. Välillä sitten jopa kuoleman toiveet ja niissä ajatuksissa kieriskely. Tunne, että on täysin yksin niiden tuntemuksien kanssa. Ajatukset kiertää kehää, eikä niille meinaa tulla loppua. Nämä olotilat on hyvin erilaiset riippuen siitä olenko yksin vai seurassa. Ja seuralla meinaan lähinnä exääni. En minä muiden edessä hajoile - ainakaan näkyvästi.

Olotilat kestää aikansa. Yksin ollessani pahin huippu laantuu alle puolessa tunnissa ja tilalle saattaa jäädä apaattinen olo. Viimeeksi kun olin exäni luona (I know, mutta en enää vietä hänen kanssa aikaani), vajosin noihin synkkyyden syövereihin. Ahdistavaa oloa ja itkemistä kesti kaikkinensa varmaankin tunnin verran. Sen jälkeen olo oli melko voipunut, ihan kuin olisi juossut pitkän lenkin.
Osittain tunnistan tuossa tilanteessa sen, etten osaa sanoittaa pahaa oloani. En osaa/kehtaa sanoa suoraan mikä tuntuu juuri sillä hetkellä niin pahalta. Alan kiukutella kuin pikku lapset konsanaan. Lopulta tuossa tilassa toiveenani on vain, että joku nappaisi syliin ja hyssyttelisi, sekä sanoisi napakasti että nyt riittää.

Tuossakin siis pieni opettelemisen paikka. Kuinka kohdata ja käsitellä noita omia tuntemuksiaan. Niitäkään kun ei pitäisi pelätä millään tavalla. "Älä ahdistu ahdistumisesta".

Mutta onnekseni on tosiaan niitä parempiakin hetkiä. Silloin ei jaksa pyörittää päässään pelkkiä murheita. Silloin jaksan innostua asioista, tavata ihmisiä, kuunnella musiikkia ja nauttia koirieni seurasta. Ja sitä jouluahan tässä edelleen odotellaan...

Back to basics.

Reilu vuosi on kulunut viimeisimmästä kirjoittelusta tänne. Siihen aikaan on mahtunut vaikka kuinka paljon. Sain sen työpaikan ja siinä olen edelleen, se on tällä hetkellä yksi minun isoimpia voimavarojani elämässä. Mitä muuta sitten on vuoteen mahtunut? Noh, ensinnäkin pitkä parisuhteeni kariutui kiville ja siitä lähti melkoinen alamäki. Ahdistusta ja lopulta masennusta. Masentunut taisin kyllä olla jo tuolloin parisuhteen aikoihinkin, en vain tajunnut sitä silloin niin selkeästi. Olen vastoin kaikkia periaatteitani joutunut aloittamaan Citalopramin uudelleen. Serotoniinilla siis taasen tässä aivokemioita sekoitellaan. Pääsin myös kesän lopulla aloittamaan psykoterapian.

Melkoista kipuilua ja itsetutkiskelun aikaa siis tässä on vietetty. Omaa edistymistäni ja eteenpäin pääsyä olen itse hiekoittanut sillä, että tapailin hyvin pitkään eron jälkeen exääni epäsäännöllisen säännöllisesti. Se toi aina vain pintaan uudestaan ja uudestaan ne kaipauksen tunteet yms. Ja lopulta itsesäälissä kieriskelyn, sillä exäni petti minun luottamuksen aikanaan todella pahasti ja loukkasi minua. Siltikin hänessä roikuin pitkään ja se hävettää. Irtautuminen hänestä on ollut kuin huumeista vieroittautumista, ainakin teoriassa. Saan sen hetkellisen hyvän olon häntä tapaamalla, vaikkakin tiedostan sen olevan lopulta vain huono asia. Sitten kun ei nähdä vähään aikaan, unohdan ne huonot asiat ja haluan vain nähdä hänet taas, saadakseni hetkeksi sen hyvän olon. Ihminen osaa olla tässäkin suhteessa melko kummallinen otus.

Noh, mutta. Nyt siis vieroittautuminen käynnissä. Koitan keskittää ajatuksiani tällä hetkellä tulevaan jouluun. Arki sujuu ihan hyvin, kun on töitä ja muita kotiaskareita. Viikonloput on hankalimpia, etenkin lauantai illat. Silloin yksinäisyys iskee ja kovaa. Alkoholin olen kokenut melko huonoksi vaihtoehdoksi nykyään. Humalassa etenkin tulee yön pikkutunneilla exä mieleen ja usein sitten vähintäänkin soitan hänelle. Plääh!

Mitenkäs teillä sujuu? Onko hyviä onnistumisia mielialalääkkeestä eroon pääsyissä? Joko te odotatte innolla joulua?

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!