Vuosi pakettiin - oodi itselleni

Viimeinen työpäivä ennen jouluvapaita, sitten välipäiviksi töihin ja uudesta vuodesta reilun viikon lomalle!

 Aloin tässä kelailemaan mennyttä vuotta. Se on omalla kohdallani ollut melko rankka taival, tähänastisessa elämässäni ehkä rankin vuosi. Mutta samalla se on ollut todella kasvattava ja silmiä avaava. Viime talvena en ollut varma miten jaksan kantaa kaiken sen taakan mikä hartioilleni sysättiin, mutta tässä sitä hitto ollaan!

Vaikkei menneitä pitäisikään pahemmin muistella (etenkään niitä huonoja hetkiä), niin nyt sen meinasin kuitenkin tehdä. Haluan nähdä sen itse konkreettisemmin, mustaa valkoisella. 

Viime vuonna näihin aikoihin olin aivan palasina ja eksyksissä. Olin eronnut ihmisestä, kenen kanssa luulin viettäväni loppu elämäni. Se kaikki kumminkin särkyi karulla tavalla ja sen asian kanssa kipuilin äärettömän pitkään. Tuo ero laukaisi monia vanhoja käsittelemättömiä asioita. Siitä alkoikin sitten pitkä prosessi ja sillä matkalla olen edelleen, mutta onneksi olen päässyt asiassa jo niskan päälle. Mistähän muuten tuokin sanonta on tullut - "niskan päälle"?

Alkuvuodesta sairastelin paljon, varmaan osittain sattuneista syistäkin. Sairastin keuhkokuumeen ja sain pahan allergisen ihoreaktion antibiooteista. Toinen koiristani sairasteli myös pahasti ja se huolen määrä oli mieletön. Pelkäsin menettäväni koiranikin kaiken lisäksi. Kaverisuhteeni meni melkolailla mönkään kipuillessani itseni kanssa. Jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen ahdistuneisuuteen ja orastavaan masennukseen.
Mutta on niitä hyviäkin asioita kaikesta seurannut. Pääsin aloittamaan terapian ja se tukee tässä prosessissa vielä pitkään. Vaikka kaverisuhteet meni mönkään, niin myös uusia kavereita on sitä myötä mahtunut elämääni. Koirani sairastelukierre näyttää loppuneen (kop kop kop) ja itsekin olen pysynyt somaattisesti suht terveenä. Olen kokeillut uusia harrastuksia ja oppinut nauttimaan itsekseenkin olemisesta. Kävin ensimmäistä kertaa aikuisena ulkomaanreissulla ja se sujui todella hyvin! Olen alkanut luottamaan siihen, että elämä kantaa kyllä ja minä olen vahva. Olen vahva ja rohkea. Olen alkanut tutustua uudelleen itseeni, kuka oikeastaan olenkaan. Koko aikuisikäni olen miltei aina ollut parisuhteessa ja se on tehnyt tehtävänsä. Nyt on hyvä aika oppia olemaan itsensä kanssa. Vaikka olenhan jo tavannutkin yhden mukavan tyypin tässä loppu vuodesta... Heh.

Olen todella kiitollinen kuluneesta vuodesta, vaikka se olikin raskas. On upeaa huomata, että ihminen kyllä selviää kipeistäkin asioista. Minä olen selvinnyt.
Varmasti tulee vielä elämässä eteen vaikeita paikkoja, mutta ehkäpä tämä vuosi voisi silloin toimia muistutuksena, että asioilla on tapana järjestyä, niin kuluneelta kuin se kuulostaakin. 

Aivan mahtavaa joulua ja uutta vuotta 2018 kaikille teille! <3

Hyperolo

Päätin tässä pari päivää sitten tipputtaa reilu kuukausi sitten nostamani Citalopramin (20 mg) takaisin annokseen 10 mg per päivä, sillä epäilen annosnoston olevan syy lisääntyneeseen levottomaan/turhautuneeseen oloon. Olo on siis päivittäin kuin olisi lentoon lähdössä. Keskittyminen asioihin on hankalaa ja nukkuminen tökkii. Iltaisin kun tulisi jo rauhoittua, on enemminkin fiilis, että voisi juosta pari kertaa talon ympäri. En tietenkään voi olla täysin varma johtuuko tämä lääkkeestä vai muutoin vain jostain kroonistuneesta stressitilasta, mutta kokeillaan nyt pärjäillä tuolla pienemmällä lääkeannoksella. Olo on kuitenkin noin muutoin paljon parempi kuin tuossa kevät-kesällä. Tiedä sitten myöskään tuon nukkumisen kanssa, onko lääkkeellä vai millä vaikutusta siihen. Olen koittanut nyt taas työviikolla tehdä siten, että menen sänkyyn aina klo 22 aikaan ja otan sitä ennen Melatoniinia 5 mg. Välillä se auttaa nukahtamaan, välillä ei.

Joulu lähestyy. Olen aina ollut jouluihminen, hieman jopa lapsenomainen lahjojen suhteen! Normaalisti lahjat olisi ollut hankittuna jo marraskuun lopulla, mutta nyt olen vasta muutaman saanut haalittua kasaan ja pakettiin asti on päässyt yksi ostos. Tuntuu, että kaikki päivät on hurjan kiireisiä ja täynnä askareita, mutta illan tullessa huomaan, etten ole saanut paljoakaan konkreettista aikaiseksi. Mikä juttu tämäkin sitten lienee. Koitan kovasti välttää kaikkien asioiden turhaa ylianalysointia, mutta toistaiseksi olen ollut siinä melko huono! Oppia ikä kaikki.. Haluaisin myös oppia hieman enempi malttia ja päästä eroon turhasta etukäteissuunnittelusta. Asiat harvoin tuppaa menemään siten kuten oli kuvitellut niiden menevän. Tästä seuraa vain turhia pettymyksiä ja hampaiden kiristelyä.

Huomaan tässäkin tätä tekstiä vääntäessä, että tipahdan helposti kärryiltä - mistäs olinkaan puhumassa? Noh! Ei tässä auta kuin katsella ja ihmetellä. Olenko muussannut aivoni totaalisesti mokomilla huonosti tutkituilla lääkkeillä vai olenkohan vain yliväsynyt? Jokatapauksessa;

Lumista viikkoa kaikille!