Huonojakin päiviä.

Olihan jotain tälläista odotettavissakin.

Huonot päivät.. Nämä siis liittyy kaikki tähän lääkkeen lopettamiseen. Kärsin vieroitusoireista, paskoista sellaisista. Se helpottaa hieman, kun tietää mistä tämä kaikki johtuu, mutta kumpa tietäisi senkin, että kauanko tätä sitten tulee kestämään.
"Huono päivä" on ollut noin joka toinen päivä reilun viikon ajan. Silloin kaikki tuntuu äärimmäisen harmaalta ja apealta. Pienetkin asiat ärsyttävät suuressa mittakaavassa ja itku on herkässä. Välillä tosin tuntuu, että itkettää mutta itku ei vain tule. Mikään ei siis varsinaisesti ole vialla mutta olo on vain masentava. Hankalia juttuja selittää!
Nämä fiilikset tuppaavat yleensä kasaantumaan illan mittaan ja yöllä voi olla vaikea saada unta. Sitä tuntee itsensä ihan hulluksi. Päivisin on yleensä sen verran tekemistä, että oloa ei niin huomaa. Onneksi olen voinut puhua näistä paskoista ja kummallisista oloista poikaystävälleni ja hyvälle kaverilleni, puhuminen helpottaa aina.
Jaahas. Ajatus taisikin katketa sitten tähän.

Jännittää huominen työhaastattelu. Toivoisin niin älyttömästi saavani töitä.