Mielialat on vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä pursuan intoa ja hyvää mieltä, illalla saattaakin olla aivan päinvastainen fiilis. Jotenki melko herkillä ollut tuntemaan eri mielialoja, itkua ja naurua. Muutama päivä sitten kävimme illalla ruokakaupassa ja alkoi ahdistaa kovasti. Tuli heikko olo, suuta kuivasi ja kuvotti. Pelkäsin että oksennan kaupan lattialle hetkenä minä hyvänsä. Jätin ostokset poikaystävän hoidettavaksi ja menin itse autolle odottamaan. Päästyäni ulos kaupasta olo helpotti jonkin verran. Kotona oli vielä hetken aikaa heikko fiilis mutta meni sitten kokonaan ohi. Eilen sainkin sitten näitä "lemppareita", eli sähköiskutuntemuksia päässä. Se on kyllä erikoinen tunne. Se ei satu millään tavalla fyysisesti mutta tuo sähköisku on paras sana tunnetta kuvaamaan. Näitä tuli muutamia parin tunnin ajan ja sitten ne katosi. Huonon olon tunnetta ja sitä kuvotusta on ollut miltei päivittäin, mutten anna sen häiritä. Kyllä ne menee sitten ajastaan ohi.
Muistan, että viime kerralla lääkkeen lopetettuani tuli näitä aivan samoja juttuja. Muutama pahempi ahdistuskohtaus ja huonovointisuutta. En ole ottanut näitä oloja kuitenkaan mitenkään raskaasti, sillä osasinkin odottaa jotain tällaista. Hyviäkin juttuja on ollut, ihan vain se että on pirteämpi olo. Ei ole sellainen nuhruinen tunne. Tv-sarjatkin naurattaa taas, varsinkin Frendit!
Uskon, että tämä kevätaika oli hyvä aika lopettaa lääkitys, sillä mieli pysyy pirteämpänä jo ihan tästä valon määrästä! Aivan mahtavaa, kun illat on taas valoisampia, päivä tuntuu paljon pidemmältä. Tänään kävin rautakaupasta ostamassa kevään ensimmäiset orvokit! Tiedän, että menen kesän edetessä taas niiiiiin sekaisin kaikista kukkasista mitä voi istuttaa pihalle! Tänään jo kylvinkin joitakin sieminiä itämään sisälle ruukkuihin :)
Pikku orvokit ilta-auringossa <3
Viime kesältä pationi kukkaset!
Moi
VastaaPoistaLuin tuon tarinan pintapuolisesti, enkä löytänyt missään vaiheessa tarinaa, että sinulta olisi otettu minkäänlaista verikoetta, tai käyty ihan perinteisen lääkärin pakeilla, asian vuoksi. Niinhän tuo hoito kyllä pääsääntöisesti menee nykyisin, että jos potilas sairastaa masennusta, siihen annetaan masennuslääkkettä. Länsimainen lääketiede pohjautuu todellakin lääkkeisiin, eikä huomioi sitä, että nuo oireet on voinut aiheuttaa jonkun vitamiinin, hivenaineen tai aminohapon puute.
Itse olen jo viidenkympin paikkeilla, viimeiset 25 vuotta olen kärsinyt masennusongelmista ja 20 vuotta käynyt lääkäriltä toiselle, ainoa mitä on tarjottu: SSRI-lääkkeitä (joita en suostunut syömään) ja terapia.
Kun kyllästyin tuohon osaamattomuuteen, ja tilanne alkoi olla sitä tasoa että olin valmis riistämään itseltäni hengen, aloin lukemaan asiasta. Luin, luin ja luin. Kaikki mahdollinen mitä netistä asiasta löytyi.
Ensin sain viitteitä siitä, että masennuksen laukaisee jokin aivojen välittäjäaineiden häiriötila. Ja kas kummaa, nuo välittäjäaineet tehdään aminohapoista. Kun noiden avulla en saanut apua, tilasin itselleni kaikki mahdolliset vitamiinit ja siitä selvisi heti samantien että olin kärsinyt vakavaa D-vitamiinin puutosta. Ensimmäisen vahvemman napin jälkeen tuntui ihan erilaiselta, kuin verho olisi vedetty silmien edestä pois.
No, suositukset kun on Suomessa noin 10 mikrogrammaa, en uskaltanut kovin isoja annoksia ottaa, ja olin talvella todella masentunut edelleenkin. Seuraavana talvena kokeilin hieman isompaa annosta jne. Kun viisi talvea olen nyt annostusta harjoitellut, olen huomannut että 750 mikrogrammaa on riittävä annos pitämään masennukseni pois.
Samalla kun tuon sain selvitettyä, valkeni myös se, että kärsin jonkinlaisesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Aloin ottamaan kaikkia kilpirauhasen tarvitsemia aineita ja kun otin kuparia ja seleeniä, aloin voida aivan loistavasti. Jommasta kummasta oli siis puutetta, epäilen että ongelmana oli seleeni.
Eli... Ainakin minulle on valjennut terveydenhuollon huono osaaminen näissä asioissa. Jos ei itse jaksa selvittää, ei sitä ehkä tee kukaan muukaan. Pahimmassa tapauksessa ajautuu aivan väärien lääkkeiden (myrkkyjen) pariin, joilla saakin elämänsä tosiaan pilattua, vaikka ongelma olisi voinut olla hyvinkin yksinkertaisin keinoin selvitettävissä.
En sano että sinulla olisi ongelmana mikään noista mitä kerroin, mutta... jos kukaan ei ole koskaan tarkistanut asiaa, kaikki on mahdollista.
Jaksamista :) Ville
Moi!
PoistaKiitos kommentistasi. En enää muista kovin tarkkaan, otettiinko minusta silloin aikoinaan sen kummempia verikokeita tai tehtiinkö muitakaan lääkärintarkastuksia. Muista syistä on kyllä vuosien varrella otettu joitain perusverenkuvia ja ne ovat olleet aina OK. Viime kerralla kun lääkitykseni aloitettiin, otettiin tuo kilpirauhasen vajaatoimintaa mittaava verikoe ja se oli myös normaali.
Sen verran olen itsekin lukenut, että esimerkiksi Omega-3-rasvahappo olisi hyväksi aivoille ja tuo D-vitamiini myöskin. D-vitamiinin suositusannoksethan on erittäin pieniä, joten uskon että tuo syömäsi suurempi annostus voi hyvinkin tuoda avun. Pitäisi kyllä itsekin nyt kokeilla, kun on päässyt eroon tuosta Citalopramista!
Jaksamisia myös sinne! :)
Mie lopetin aikoinaan citalopramin kahen viikon käytön jälkeen. Syynä ihan kokoaikainen haukottelu ja hirveä ahdistuneisuus. Itketti koko ajan, mutta en pystyny itkemään. Ahdistus purkautu itsetuhoisuutena, joten päätin lopettaa lääkityksen seinään. Vuonna 2010 alotettin sertralin, jota käytin vuoteen 2015 asti. Suurimmaksi osaksi 100mg:n annoksella mutta välillä myös 50mg:n annoksella. Lääkkeen lopettamiseen meni aikaa marraskuusta elokuuhun. Nyt oon tuosta elokuusta ollu täysin ilman!
VastaaPoistaLääkkeen lopetus oli välillä yhtä helvettiä, tunteet heitteli koko ajan. Itkin ja nauroin vuoron perään, olo tasaantu vasta kolme kuukautta lääkkeen lopetuksesta. Nykyään pidän kirjaa olotiloista lähes päivittäin etten vahingossakaan luisu huomaamattani takasin huonoon oloon. Menee varmaan vielä jonku aikaa että osaa olla ihan rennosti.
Hienoa, että oot päässy lääkkestä eroon! Vai että kolme kuukautta, itsehän jännään juurikin sitä, että kauanko näitä vieroitusoireita oiken tulee. Ei auta kuin koittaa muistuttaa itselleen mistä nämä olot johtuu ja olla armollinen itselleen.
PoistaTokihan oireiden kesto on yksilöllistä, mutta aina kannattaa varautua niin ei tuu yllätyksenä mikään. Jaksaakin paremmin niitä oireita kun tietää mistä ne tulee. Ei mulla ne oireet enää pahoja ollu, mutta heitehuimausta yms. päivittäin kuitenki. Onneksi helpotti koko ajan niin jakso uskoa et joskus ne loppuu.
Poista