Mitään huonoja oloja taikka ahdistuksia ei ilmennyt, hyvä niin! Julkisilla tuli ihan normaalisti liikuttua ja perjantai iltana käytiin kuppilassa istumassa. Stockkallakin pyörittiin, mikä on joskus aiemmin ollut melko ahdistava mesta ihmismassoineen ja suurine tiloineen. Huomasin kyllä olevani jotenkin herkemmillä kuin yleensä.
Kävimme lauantaina ruokakaupassa ja kaupan oven eteen oli jätetty pieni koira odottamaan. Koira odotti selvästi kuin kuuta nousevaa, että omistaja tulisi takaisin. Koira tärisi kylmyydestä tai pelosta ja kun rapsutin koiraa, huomasin sen turkin olevan todella huonossa kunnossa. Kävi sääliksi. Teimme ostoksemme ja poistuttiin kaupasta. Siellä tämä koira edelleen odotti omistajaansa.
Autossa alkoi itkettää koiran kohtalo ja sanoin poikaystävälle, että kumpa voisin pelastaa kaikki maailman koirat! Lähdettiin ajelemaan autolla kohti kämppää, jossa yövyttiin reissun ajan. Haluisin kuitenkin, että ajettaisiin vielä sen kaupan ohi minkä edessä koira oli. Ajettiin ja TADAA! Koira oli hävinnyt! Olin tyytyväinen, että koira oli luultavasti päässyt omistajansa kanssa jatkamaan matkaa. Kun saavuimme kadulle missä kämppämme sijaitsi, näin sen pienen koiran kävelevän iloisesti omistajansa kanssa puistikossa. Taas alkoi itkettää, olin niin iloinen! :D
Normaalisti en ole noin tunteikas tyyppi, vaikka eläimet ovatkin aina olleet lähellä sydäntäni. Uskon tämänkin johtuvan lääkkeen lopettelusta. Toisaalta siis olenko oikeasti tunteikas ja lääkkeen takia tunteet on pysyneet kurissa? Sunnuntaina otin kuitenkin
viimeisen 5mg pillerin. Saas nähdä miten asiat alkaa edetä. Lähinnä odottelen tuleeko taas niitä sähköiskutuntemuksia, kuten viime kerralla. Koitan kuitenkin välttää liikaa itsetutkiskelua ja nauttia vain kevään etenemisestä. Tänäänkin oli +10 lämmintä!
Ulkoilemaan siis!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit esittää ajatuksesi taikka kysymyksesi tähän: