Helmikuista menoa!

Taasen päässyt aikaa vierähtämään viime postauksesta, hups! Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja lomat on lusittu. Täytyy taas vain todeta se, kuinka ihanaa on, että aurinko alkaa taas näyttäytyä useammin ja valostuttaa päiviä paljon pidemmälle!

Muutoin elämä etenee melko tasaisella mallilla, on töitä, harrastuksia ja terapiakäynnit, sekä silloin  tällöin viikonloppuvierailut toiseen kaupunkiin tapaamaan sitä "yhtä kivaa tyyppiä". Siitähän minun pitikin mainita, tai oikeastaan kysyä, että kuinka hemmetissä te kohtalotoverit olette saaneet etäsuhteen toimimaan? Alkuun ajattelin sen olevan ihan OK ja helppoakin, mutta mitä enemmän toisen kanssa on saanut viettää aikaa, sitä enemmän toisen kanssa haluaisi aikaansa viettää. Olisi kiva nähdä toisen "arkiminä" ja ehtiä tekemään enemmän yhdessä. Ehdimme nähdä n. pari kertaa kuussa, välillä harvemminkin. Mies asuu siis n. 200 km päässä ja hänellä on epäsäännöllisen säännöllinen työ, mikä aiheuttaa välillä näitä aikatauluongelmia.

Sinänsä on kiva, kun asutaan eri kaupungeissa. Jälleennäkeminen on aina todella mukavaa ja "alkuhuuma" ei ehdi oikein laantua, kun toista ei niin hyvin vielä tunne. Olen myös miettinyt tämän olevan itseni kannalta hyvä vaihtoehto, olen aikoinaan ollut hieman takertuvainen parisuhteessa ja pelkään hylätyksi tulemista. Tässä saa opetella ihan tosissaan luottamusta niin toiseen, kuin itseensäkin. Uskoa siihen, että minustakin saattaa joku oikeasti tykätä!

Asiasta aivan toiseen, olen alkanut piirtää! Se on todella mukavaa ajanvietettä, sekä siinä joutuu keskittymään niin kovasti, että pää nollautuu piirtäessä kaikista huolista. Suosittelen!

Ei siis muuta kuin piirtelemään ja nauttimaan keväthangista auringon paistaessa!