Jatkan vielä taustatarinaani, jotta päästäisiin nykyhetken tilanteeseen.
Terapian loputtua osaisin elellä muutaman vuoden ihan hyvästi. Välillä paniikki/ahdistus koitti puskea esiin mutta osasin selviytyä näistä tilanteista sen kummempia miettimättä.
Aloitin uudet opinnot ollessani 20-vuotias. Koulu oli mieluinen ja tuntui, että olin löytänyt oman alani. Opiskelin lähihoitajaksi.
Jostain syystä oireeni alkoi kuitenkin puskea pintaan useammin ja voimakkaammin. Kotona syödessäni huomasin, etten osannut taas niellä ruokaani. Ruokailut alkoivat ahdistamaan, koko tilanne ahdisti. Aloin taas pelkäämään enemmän huonon olon mahdollisuutta, pelkäsin aina saaneeni vatsataudin. Ymmärsin kuitenkin melko pian, että haluan uudelleen apua. Olin unohtanut kuinka kohdata nämä olotilat.
Pienen säätämisen ja vääntämisen jälkeen pääsin käymään taasen tällä kummallisella psykiatrilla. Tällä kertaa hän puhui minut ympäri lääkkeen aloittamiseen. Tämän lääkkeen tueksi minun tulisi kuitenkin käydä myös terapiassa. Muistan kuinka psykiatri kaiveli työpöytänsä laatikkoja. Laatikosta löytyi suuri apteekin muovikassi, minkä sisällön hän kumosi pöydälle. Useita lääkepakkauksia. Niistä hän lopulta nappasi yhden paketin, ojensi sen minulle ja sanoi "tämä voisi olla sinulle sopiva". "Voisi olla"... Kiva juttu hei! Nopeasti kävimme läpi, kuinka lääke tulisi toimimaan ja kuinka aloitus tulisi tehdä. Minulle määrättiin Citalopram 20mg. Lääkkeen aloittaminen pelotti kovasti. Kun pääsin kotiin psykiatrin vastaanotolta, olin surullinen. Olenko minä niin hullu, että minun on aloitettava lääkitys? Itkukin siinä pääsi.
Onnekseni pääsin kuitenkin samalle terapeutille, jolla olin aiemmin käynyt. Tämä helpotti suuresti prosessia, ettei tarvinnut aloittaa lähtöpisteestä saakka. Terapeutti sai muutoinkin fiilikseni paremmalle mallille, en pitänyt lääkkeen aloittamista enää niin kamalana asiana.
Tämä terapiajakso kesti noin puoli vuotta.
Lääkkeestä ei tullut kummempia sivuvaikutuksia ja lopulta päädyin syömään lääkettä noin 6 vuotta. Paniikkeja/ahdistuksia tuli edelleen tasaisin väliajoin mutta selvisin niistä. Huomasin, että stressillä oli iso vaikutus oireiden syntymiselle.
Kesällä 2014 sain ajatuksen, että voisin lopettaa lääkityksen. Olin syönyt sitä tottumuksesta jo useamman vuoden.
Lääkkeen lopetuksesta seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit esittää ajatuksesi taikka kysymyksesi tähän: