Eilen illalla ilmaantui ensimmäisiä rankempia "virallisia" vieroitus-/lopetusoireita. Jostain syystä tuli vain tunne, että kaikki on huonosti. Pienetkin murheet tuntuivat suurilta ja harmitus oli valtava. Olo oli jotenkin äärimmäisen yksinäinen vaikken yksin ollutkaan. Tuskainen fiilis. Itketti mutta tuntui ettei itketä. Kun yritin miettiä miksi minulla on tälläinen olo, en keksinyt siihen järkevää vastausta. Olo helpottui lopulta, kun tajusin mistä tämä johtuu. No lääkkeen lopettamisesta! Samantyylisiä outoja oloja tuli aikoinaankin, kun lääkettä lopettelin. Tästä jäi kuitenkin hetkeksi sellainen henkinen väsymys.
Tästä tunteesta minulle tuli mieleen Futuraman jakso, missä jengillä oli päässä sellainen vihreä limakasa, mikä muunteli tyyppien ajatuksia jotenkin.
Limakasa on erillinen juttu, mikä lähtee kyllä pois. Pitänee nyt vain jatkossakin varautua näihin oloihin mitä voi ilmaantua. En sinällään yhtään ihmettele, että olen altis tällaisille tuntemuksille, sillä muutenkin tykkään pohtia asioita hyvinkin tarkkaan. Olen oman olon tutkiskelija. Välillä liiaksikin.
Mutta nyt taas elämä hymyilee ja viikonloppu lähenee!
Hieno juttu jos pahaolo poistui omalla toiminnalla! Etkä kokenut että nyt pitäisi saada lääkettä kun ahdistus tuli?
VastaaPoistaJoo ei tullu mieleen, että lääkettä pitäisi alkaa lisäilemään takaisin, päinvastoin! Lähinnä tulee vain fiilis, että hitto mitä myrkkyä, kun pistää kropan näin sekaisin.
Poista